sisällys:

• SYDÄN
  
• SILMÄT
  
• POLVET
  
• SYRINGOMYELIA
  
• LISÄKSI
  
• 10 KYSYMYSTÄ KASVATTAJALLE
  

SYDÄN

Cavalierilla esiintyyy sydänvikaa (Mitral Valve Disease l. MVD / endokardioosi / sydänläpän degeneraatio), jolle on nimeenkin viitaten tyypillistä ennenaikaiset rappeutumat tai muutokset sydänläpässä. Läpän toimintahäiriö syntyy, kun läppä päästää verta virtaamaan takaisin vasemmasta kammiosta vasempaan eteiseen. Veren virratessa takaisin se aiheuttaa turbulenssin ja tämä turbulenssi kuullaan sydämen ensimmäisen ja toisen äänen välissä 'suhinana' eli sivuäänenä. Vasempaan eteiseen tulee takaisin virtaavan veren takia niin sanotusti ahdasta, ja sydän pyrkii korjaamaan tilanteen laajenemalla. Elimistö käyttää kaikki keinonsa kompensoidakseen vajaatoimintaa, mutta lopulta nestettä alkaa keräytymään keuhkoihin, veren pakkautuessa laskimoihin.

Cavalier on rotujärjestönsä hakemuksesta liitetty PEVISA:an sydämen kuuntelutulosten osalta - tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että Suomen Kennelliitto tarvitsee cavalier-pentueen rekisteröidäkseen kummaltakin vanhemmalta vuoden sisään tehdyn virallisen sydänkuuntelutuloksen. Koska vaatimuksena on vain tulos, eikä PUHDAS tulos, on pennunostajan hyvä tiedustella kasvattajalta myös pentueen vanhempien terveystarkastustuloksia. Kennelliiton virallisten sydänkuuntelutulosten perusteella vuosien 1980 ja 2005 välisenä aikana on sydänkuunneltu virallisesti 1456 eri cavalieria ilman sivuääntä. Saman ajanjakson aikana tehtyjen virallisten kuuntelutuloksien joukossa on 116 eri cavalieria joilla on kuulunut eri asteinen sivuääni. Yhteensä virallisesti kuunneltuja on siis 1572 ja sivuäänten prosentti kaikista kuunnelluista on alle 7,4 prosenttia. Jo näiden hyvin suppeiden tietojen pohjalta voisi päätellä, että jokainen Cavalier ei sairasta perinnöllistä sydänvikaa.

Sivuäänen kuuluminen ei aina tarkoita että koira sairastaisi juuri perinnöllistä sydänvikaa: esimerkiksi jos koira on jo yli 10 vuotias, voi sivuääni johtua toki jo korkeasta iästä ja 'normaalisti' vanhuudesta. Lisäksi on huomattu, että erilaiset pitkittyneet tulehdustilat saattavat aiheuttaa ylimääräisiä suhinoita. Kannattaa tutkituttaa koira aina uudestaan sen tervehdyttyä. Ja vaikka kuuluva sivuääni olisikin perinnölliseen sydänvikaan viittaavaa, ei sen kuuluminen tarkoita, että koiran elämä on ohi. Hyväkuntoinen ja muuten terve Cavalier voi elää monta vuotta ilman mitään oireita tai lääkityksen tarvetta - ja painotus onkin sanalla hyväkuntoinen. Koska toisaalta, huonokuntoinen tai pahemmassa tapauksessa ylipainoinen Cavalier altistetaan suurelle vaaralle, kun lihavuudesta johtuvan rasituksen myötä sydän saattaa joutua kohtalokkaille ylikierroksille, vaikka näin ei koiran ollessa normaalipainoinen tapahtuisikaan. Yksinkertainen totuus on, että koira kärsii samalla tavalla ylipainosta kuin ihminen! Ja kuten ajatella voi, liikalihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat turhia. Liian usein näkee lihavia ja huonokuntoisia cavaliereja, jolloin voi vain ajatella miten koiran elämän laatu ja terveys eivät ole omistajalla mielessä.

Koska Cavalierin sydänvian periytymisen tavoista ei tiedetä tarpeeksi, eikä esiintymisen laajuudesta tai asteesta ole mahdollisuutta tehdä täydellistä tai tyhjentävää tutkimusta, on Cavalierin kasvattajalla vain muutamia ohjenuoria, joilla hän voi pyrkiä parantamaan Cavalier-kantaa: Hän voi käyttää jalostukseen terveitä ja mahdollisimman monen sukupolven taakse tuntemiaan koiria joiden suvussa esiintyy mahdollisimman kattavasti tutkittuja koiria, joilla esiintyy mahdollisimman vähän tai vasta vanhalla iällä sivuääni/sydänsairauksia. Toisena ohjeena kasvattaja voi käyttää jalostukseen mahdollisimman tervettä ja korkeampaan ikään ehtinyttä edelleen tervettä urosta - koska narttukoiran on parempi synnyttää ensimmäinen pentueensa 2-4 vuoden iässä, ei narttukoiran iälle voi asettaa suurempia vaatimuksia.

Loppujen lopuksi, hyvällä kasvattajalla on silti tiedossaan pentueen vanhempien taustat ja mahdollisesti jopa edellä mainitut terveystiedot. Näiden avulla hän tietää jo hieman tulevan pentueen perimästä. Ja kuitenkin loppukädessä olemme tekemisissä luontokappaleiden, emme matemaattisten yhtälöiden kanssa - koskaan ei voi tietää tai luvata mitään. Näistä syistä onkin pennunostajan hyvä ymmärtää miten suuri vastuu kasvattajalla on - kantaa kasvattaja sen sitten tai ei. Jotta pennunostaja välttyisi tulevan pennun terveysongelmilta, hänen tulisi olla myös itse tietoinen Cavaliereissa mahdollisesti esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista. Lukemalla muutaman sivun tekstiä, tarkistamalla tulevan perheenjäsenensä taustan ja näkemällä sen pienen kysymisen vaivan, hän toivottavasti välttyy siltä, että rakkaaksi perheenjäseneksi muodostunut koira kuolee 4 tai 5-vuotiaana.

* Lisäämme tähän vielä konkreettista taulukoitua tietoa sydänkuunteluista ja niiden tuloksista, heti kun Suomen kennelliiton jalostustietokanta antaa tehdä sydänlausuntojen perusteella terveystilasto-haun. *

Jokaisen pennunostajan kannattaisi kuitenkin käydä katsomassa mahdollisten pentujen vanhempien terveystiedot Suomen kennelliiton jalostustietokannasta.

• Avattuasi linkin valitse ryhmävalikosta FCI 9 - seurakoirat ja kääpiökoirat ja sen alta rotu Cavalier Kingcharlesinspanieli.
  
• Kirjoitettuasi pikahaku-lokeroon osan emän tai isän nimestä, kennelnimen tai rekisterinumeron paina 'hae' -nappia.
  
• Valitsemasi koiran nimeä klikkaamalla saat esille kaikki kennelliiton siitä tallentamat viralliset tiedot.
  
  

SILMÄT

Cavalierilla esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia. Alla listattuna yleisimpien silmäsairauksien kuvaukset.
Kuvausten tekstit (HC-PHTVL/PHPV) © Mårtenson, Paatsama, Ekström, osa PHTVL/PHPV & RD S. Swanljung

Harmaakaihi (HC)

• Silmän mykiön tai sen kapselin menettäessä läpinäkyvyytensä puhutaan sairaudesta harmaakaihi eli katarakta. Harmaakaihimykiö turpoaa ja sen optiset ominaisuudet muuttuvat niin, että valo ei esteettä pääse verkkokalvolle. Harmaakaihi esiintyy erilaisina samentumina mykiössä ja samentuma voi sijaita mykiön etu- tai takakapselissa tai niiden alla tai tuntumassa. Näkökyvyn huonontuminen riippuu samentuman määrästä.
  
• Kaihi voi olla jonkin tapaturman tai sairauden (sokeritauti) seuraus. Vanhoilla koirilla silmän mykiö myös menettää optisia ominaisuuksia ja koiralla on ns. vanhuuden kaihi. Nuorilla pennuilla esiintyvä kaihi on joko seurausta emän kantoaikana sairastamasta sairaudesta tai silmän kehityshäiriöstä.
  
• Nuorilla koirilla (1-6 vuotta) esiintyvä kaihi on yleensä perinnöllistä (ns. juveniili kaihi). Tutkijoiden mukaan kaihi periytyy dominoivasti, mutta vaihtelevalla läpilyöntikyvyllä. On myös esitetty kaihin periytyvän väistyvästi.

Verkkokalvon etenevä surkastuminen (PRA)
= progressiivinen retinaaliatrofia

Jaetaan kahteen tyyppiin
- sentraaliseen (keskusosien) progressiiviseen retinaaliatrofiaan
- perifeeriseen eli generalisoituneeseen (yleistyneeseen) progressiiviseen retinaaliatrofiaan

• Sentraalisessa PRA:ssa verkkokalvon surkastuminen alkaa verkkokalvon keskustasta ja etenee kohti laitaosia. Sairaus on perinnöllinen ja muutokset voidaan havaita 2-3-vuotiailla koirilla. Mahdollista on myös, että oireet havaitaan vasta 7-8-vuotiailla koirilla, koska PRA:n tässä muodossa koiralla säilyy pitkään kyky nähdä liikkuvat kohteen. Tautia on tavattu lähinnä Englannissa (mm. noutajilla, collieilla). Englantilaisen tutkijan mukaan se periytyy dominoivasti.
  
• Perifeerinen PRA periytyy vallalla olevan käsityksenmukaan väistyvästi. Koira sairastuu, jos se on homotsygootti. Jos se on tämän sairauden suhteen heterotsygootti, se toimii vain sairauden kantajana. Tätä muotoa tavataan useilla roduilla. Tautia on useita muotoja, aikaisempi voidaan havaita koiran ollessa 2-3-vuotias ja myöhempi 6-7-vuotiailla koirilla. Näkö huononee asteittain ja sairaus johtaa sokeuteen. Sairauden eteneminen kestää muutamasta kuukaudesta joihinkin vuosiin. Sairaus ilmenee molemmissa silmissä, mutta voi kehittyä eri nopeudella. Havaittavia ulkoisia oireita ovat hämäräsokeus, laajentuneet pupillit ja pimeässä voimakkasti (vihertävästi) loistavat silmät. Usein koiralle kehittyy toissijaisena sairautena harmaakaihi, mikä vaikeuttaa tutkimusta, mutta tutkimus ERG:llä antaa luotettavan tuloksen.
  
• Ongelmallista PRA:n vastustamisessa on sen periytyminen väistyvästi ja se, että sairaus voidaan havaita vasta aikuisella koiralla, jota on mahdollisesti ehditty käyttää siitokseen.

Periytyvä PHTVL/PHPV eli Persistent Hyperplastic Tunica Vasculosa Lentis / Persistent Hyperplastic Primary Vitreous (pysyviä jäänteitä mykiön suonikalvosta)

• Sairaus aiheutuu siitä, että silmän mykiön eli linssin muodostava verisuoniverkosto ei surkastu mykiökehityksen loputtua sikiökaudella, vaan osa suonistosta (suonikalvoista) jää mykiön takakapseliin ja näkyy peilauksessa samentumina. Lievissä tapauksissa havaitaan pieniä pigmentoituneita pisteitä, vaikeissa tapauksissa linssi muuttuu epänormaaliksi rakenteeltaan ja seurauksena on harmaakaihi. Sairautta luokitellaan kuuteen eri vaikeusasteeseen.

RD - retinal dysplasia eli verkkokalvon dysplasia

Nämä synnynnäiset verkkokalvon kehityshäiriöt jaetaan kolmeen eri vakavuusasteeseen lähtien lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista aina sokeutta aiheuttaviin muutoksiin.

• MRD (SKL:n tutkimustuloksissa merkitty RD aste 1)
  Multifokaali retinal dysplasia - Tätä vakavuusastetta ei yleisesti pidetä perinnöllisenä, joskin eri maissa on olemassa erilaisia säädöksiä MRD-koiran jalostuskäytöstä. MRD eli verkkokalvon dysplasian lievin muoto ilmenee yhtenä tai useampana poimuna koiran verkkokalvossa. Näiden poimujen vaikutus koiran näkökykyyn ei ole tutkimusten mukaaan täysin tunnettu, mutta niiden ei ole myöskään todettu vaikuttavan koiran jokapäiväiseen elämään.


• GRD (SKL:n tutkimustuloksissa merkitty RD aste 2)
  Geograafinen retinal dysplasia - toisen vakavusasteen verkkokalvon kehityshäiriöt ilmenevät laikkumaisina muutosalueina, verkkokalvon ohentumina tai jopa osittaisina taitoksina/irtaantumisina. Tämän muodon tiedetään olevan perinnöllinen muilla koiraroduilla, joten ei ole syytä olettaa sen olevan jotain muuta cavaliereilla. Cavaliereilla koiraa jolla on todettu GRD voidaan kuitenkin käyttää jalostukseen siten, että toisen jalostukseen käytettävän koiran silmät eivät osoita oireita GRD:sta. Yleisesti voidaan kuitenkin toivoa, ettei koiraa jolla on todettu GRD käytettäisi jalostukseen. GRD aiheuttaa osittaista näkökyvyn heikkenemistä ja saattaa myös johtaa joissain tapauksissa sokeuteen.
  


• TRD (SKL:n tutkimustuloksissa merkitty RD aste 3)
  Totaali retinal dysplasia käsittää muutoksia koko verkkokalvon alueella ja johtaa yleensä verkkokalvon täydelliseen irtoamiseen silmänpohjasta ja väistämättä sokeuteen.

Alla Suomen kennelliiton cavalierien virallisten silmätutkimustulosten perusteella luotu taulukko, jossa määrällistä tietoa niiden esiintymisestä. Ylärivissä silmäsairausdesta käytetty lyhenne, alla sairauslausuntojen lukumäärä tutkituista koirista.

Kuten yllä olevasta taulukosta voi nähdä, on lisäsarakkeessa 'muut' lisääntyvä määrä merkintöjä. Merkintöjen lisääntynyt määrä ei välttämättä kerro lisääntyvistä ongelmista rodussamme, vaan todennäköisemmin lisääntyneistä silmävaivojen oikeista diagsoinneista, virallisten silmätutkimuslausuntojen yleistymisestä ja sairauksien tai silmien tarkemmasta tutkimisesta. Lisäsarakkeen vaivat koostuvat mm. seuraavista sairauksista, vioista ja ominaisuuksista (joiden periytymismekanismi ei ole kaikkien kohdalla täysin tunnettu), joita on tavattu myös cavaliereilla (joidenkin kohdalla tapaus on tutkittujen joukossa yksittäinen):

- Kuivasilmäisyys, Keratoconjunctivitis sicca - erinomainen artikkeli aiheesta (ELL Eva Einola-Koponen, Koira-Kissaklinikka Oy, Turku)

Silmän pinnan kuivuminen johtuu kyynelerityksen vähenemisestä ja/tai muuttumisesta. Kyyneleritys on usein niin heikkoa, että silmän sarveiskalvoon tulee haavaumia ja tulehdusmuutoksia. Joskus kyyneleritys saattaa muuttua kuivasilmäsisyyden takia myös runsaammaksi, koska silmä on ärtynyt. Tämä ylimääräinen silmävuoto ei kuitenkaan voitele silmän pintaa normaalin kyynelnesteen tavoin, koska se on silmään kohdistuvan ärsytyksen tuottamaa (ajattele roskaa omassa silmässä - ylimääräisen nesteen äkillisen muodostumisen tarkoitus on kuljettaa roska pois silmästä).

Tämä silmävaiva on usein lievä ja hoidettavissa, mutta myös vakavampia tapauksia esiintyy. Silmätarkastusoikeudet omaava eläinlääkäri voi tutkia koirasi silmät ja esim. mitata kyynelnesteen erityksen. Hoitona on yleensä kosteuttavat/voitelevat tipat (tai kyynelerityksen puuttuessa kokonaan leikkaushoito, jossa sylkirauhastiehyt siirretään alaluomen sisäpuolelle). Kuivasilmäisyyden aiheuttama oireilu vaihtelee vuodenaikojen ja ilman kosteuden mukaan - talvella ilman kosteuspitoisuus on pienimmillään ja huonepölyn ärsyttävä vaikutus suurimmillaan. Kuivasilmäisyyden oireita voivat myös olla pitkittyneet ja toistuvat sidekalvotulehdukset ja vastaavasti krooninen pitkään hoitamatta jätetty sidekalvontulehdus tai luomitulehdus voi aiheuttaa kyynelrauhasen toimintahäiriön ja siitä seuraa kuivasilmäisyys. Vaikka ongelma on harvoin perinnöllinen, cavaliereilla sitä tuntuu esiintyvän muita rotuja runsaammin. Suosittelemme em. artikkelin lukemista!

- Trikiaasi/distikiaasi (trichiasis/distichiasis), cilia aberranta
Koiran silmää kohti kasvavat ylimääräiset silmäripset (ylimääräiset ripsirivistöt tai karvat, jotka kasvavat väärässä paikassa), jotka voivat hangata ja vahingoittaa sarveiskalvoa. Ominaisuutta esiintyy eriasteisena ja sen arvellaan olevan perinnöllistä. Koska ominaisuus voi olla erittäin kivulias ja potentiaalisesti aiheuttaa myös jatkuvia tulehduksia, ei koiria joilla se on todettu tulisi käyttää jalostukseen.

- Ektropium/entropium = ulos- tai sisäänpäin kääntynyt luomi.

- 'Wet eye' = vuotavat silmät - johtuu kyynelkanavan toimintahäiriöstä, jolloin kyynel ei 'viemäröidy' normaalisti pois silmän pinnalta kyynelkanavaan, vaan valuu alaluomen ylitse poskelle. Voi johtaa myös erilaisiin kyynelkanavan tulehduksiin.

- Keratitis l. Pannus - Sairautta kutsutaan myös krooniseksi sarveiskalvon tulehdukseksi. Sairaudessa sarveiskalvon pinnalle kasvavaa sidekalvon sidekudosmuodostuma aiheuttaen sarveiskalvon muutoksia (muuttuu läpinäkymättömäksi). Ajan mittaan pigmentoitunut sidekudos peittää koko sarveiskalvon ja koirasta tulee sokea. Sairaus on luokiteltu perinnölliseksi muutamilla roduilla.

- Morbi corporis vitrei - SKL:n KoiraNetissä tämän koodin alle viedään tarkemmin luokittelemattomia lasiaismuutoksia, joista kaikki eivät kuitenkaan ole lasiaisen rappeutumaa (eli morbi corporis vitrei), vaan esim. sikiöaikaiset verisuonijäänteet on usein tallennettu tällä koodilla (nämä eivät siis välttämättä ole vakavia tai edes perinnöllisiä vikoja - kysy niistä tarkemmin eläinlääkäriltäsi!).

Vaikka silmäsairaudet eivät ole tappavia, voivat ne kuitenkin aiheuttaa koiralle kipua, sokeutumista ja hyvin todennäköisesti myös alentaa koiran elämänlaatua. Ei-perinnöllisten silmäsairauksien esiintymistä cavaliereilla voi välttää silmien oikealla hoidolla ja tarkkailulla. Perinnöllisten silmäsairauksien esiintymistä voi yrittää rajoittaa käyttämällä jalostukseen mahdollisimman terveitä vanhempia. Edelleen, kuten sydän-asioiden kanssa, on hyvä ottaa selvää kasvattajalta pennun vanhempien ja esivanhempien silmätarkastustuloksista.

Cavalierilla, kuten monella kääpiöroduista, esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patella luksaatiota. Kun koira nostaa takajalkojaan liikkuakseen, polvilumpio saattaa siirtyä pois sijoiltaan. Polvilumpion luksaation voimakkuuden astetta mitataan numeroilla 0-4, joista 0 on terve ja 4 vaikein aste.

PATELLA LUKSAATION TOTEAMINEN JA VAIKEUSASTEET

Aste 1
Polvinivel on lähes normaali. Patellaa voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja se saadaan käsittelemällä luksoitumaan, samalla kun jalkaa ojennetaan ja koukistetaan. Lumpio luksoituu ajoittain, mutta palaa itse paikoilleen. Tyypillistä on, että koira jättää joskus sairaalla jalalla muutaman askeleen väliin. Sääriluu on lievästi kiertynyt.

Aste 2
Patella on tavallisesti paikoillaan. Se kuitenkin luksoituu jalkaa koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy pois kunnes se autetaan takaisin paikoilleen joko käsin painamalla tai jalkaa oikaisemalla. Reisiluun ja polvilumpion välinen nivel saattaa nitistä. Sääriluu voi olla kiertynyt jopa 30 astetta.

Aste 3
Polvilumpio on suurimman osan ajasta poissa paikoiltaan. Patella saadaan takaisin uraansa jalkaa oikaisemalla ja kädellä painamalla. Sääriluu on kiertynyt 30-60 astetta.

Aste 4
Patella on jatkuvasti poissa paikoiltaan, eikä sitä saada pysymään telaurassa ilman leikkausta.

Patella luksaatiota voidaan estää/korjata erilaisilla leikkauksilla. Lieväasteinen sijoiltaanmeno ei aiheuta pienelle ja kevyelle koiralle kipua eikä haittaa. Jopa kolmannen asteen polvilumpion sijoiltaanmeno saattaa olla miltei oireeton, koira ontuu vain sillointällöin tai jättää askeleitaan väliin. Leikkaushoitoon tälläisissä tapauksissa ei kannata ryhtyä. Mikäli polvivika aste on korkea, koira on kivulias ja sen liikkuminen vaikeaa tai jos luksoituva polvilumpio aiheuttaa tulehduksen niveleen, on leikkaushoito paikallaan.

Alla Suomen kennelliiton cavalierien virallisten polvitutkimustulosten perusteella luotu taulukko, jossa määrällistä tieto niiden esiintymisestä. Ylärivissä luksaation asteluku, alla esiintyminen kappaleina tai prosentteina tutkittujen joukosta.

* taulokossa olevat tulokset ovat listattuna koirien syntymävuoden perusteella, joten tulosten vähäinen määrä viimeisten kahden vuoden osalta selittyy koirien nuorella iällä (kaikkia terveystarkastuksia ei ole vielä suoritettu).

Mikä on syringomyelia?

Syringomyelia= selkäydinkanavan nestekierron ahtautumisesta johtuvasta paineesta muodostuneet nesteontelot selkäydinkanavassa.

Syringomyelia (SM) on potentiaalisesti erittäin vakava sairaus, jota esiintyy ja todetaan enenevässä määrin Cavalier kingcharlesinspanieleissa. Syringomyelian aiheuttaa kallon epämuodostuneisuus -- tämä tunnetaan nimellä Chiari-like-malformation (CM) eli vapaasti käännettynä Chiari-tyyppinen epämuodostuma. Ihmisillä esiintyy samankaltaista Chiari-epämuodostumaa: Kallon takaosassa on rakennevika, joka tekee kallon liian ahtaaksi, jotta aivot mahtuisivat sinne kunnolla. Chiari-epämuodostuma aiheuttaa usein sen, että (pikku-)aivot työntyvät selkäydinkanavaan. Tämä aiheuttaa sen, että selkäydinkanavan nesteen (cerebral spinal fluid, CSF) kierto aivoista selkäytimeen (ja päinvastoin) häiriytyy ja aiheuttaa painetta. Syntyvää painetta voi verrata puutarhaletkun päähän painettuun peukaloon --- pehmeästi virrannut vesi muuttuu teräväksi ryöpyksi. Syntynyt paine voi edelleensynnyttää nesteonteloita selkäydinkanavaan eli varsinaisen syringomyelian. Nämä nesteontelot puolestaan ahtauttavat selkäydinkanavaa ja painavat siellä kulkevia hermoratoja aiheuttaen monelaisia kivuliaita neurologisia ongelmia.

Miksi sitä esiintyy juuri cavaliereilla?

Karlin Lillington kirjoittaa, että todennäköisimmin rotumme 'uudelleen-luominen' 1920-luvulla voisi olla syynä ongelman laajaan levinneisyyteen tämän päivän yksilöissämme. Hän ei kuitenkaan esitä levinneisyyteen (kirjoituksen mukaan 90%:llä cavaliereista olisi CM ja 30-70% näistä koirista olisi myös eriasteista syringomyeliaa sairastavia) mitään faktuaalista tutkimustietoa tai lähdettä. On todella vaikeaa tietää mikä terveystilanne syringomyelian suhteen rodussamme on, mutta mielestäni toimepiteisiin on ryhdyttävä. Camilla Spångbergin vuonna 2006 tekemä tutkimus osoittaa, että koirilla syringomyeliaa aiheuttava epämuodostuma liittyy erittäin voimakkaasti kallotyyppiin, jossa takaosa on malliltaan jyrkästi laskeutuva. Tästä johtuen on tietysti helppoa lähteä spekuloimaan cavalierin kallon muodossa ja koossa viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia; onko cavalierin pään muotoa jalostettu tietämättä sen paremmin sen haittavaikutuksista kallon sisäiseen toimintaan? Edessäni ei ole tällä hetkellä tarpeeksi suurta ja laadukasta valikoimaa cavalierin pään (kallon) sivuprofiileista kautta aikojen.

Myös kallon etuosan on epäilty vaikuttavan syringomyelian syntyyn: Tohtorit Dewey, Scrivani et al. tutkivat 62 pienikokoisten rotujen edustajaa (joista 4 oli cavaliereja) selvittääkseen onko koiran otsaontelon (frontal sinus) koolla yhteyttä syringomyelian esiintymiseen. Tutkimustulokset (löytyvät täältä engl.) osoittavat, että yhteys saattaa olla olemassa, varsinkin jos koiran otsaontelo on erittäin pieni tai sitä ei ole ollenkaan.

JOS kallon etuosan muodolla on vaikutusta pienimmässäkään määrin syringomyelian esiintymiseen ei meidän tarvitse kuin katsoa hieman vanhempia kuvia ja voimme huomata otsapenkereen jyrkentyneen voimakkaasti verrattuna siihen mitä se on aikaisemmin ollut. Ja pieni huomio rotumääritelmänkin puoleen - otsapenkereen tulisi olla loiva. Oli miten oli - Syringomyeliaa on havaittu myös muilla roduilla (yksi tai useampi tapaus todettu): Kingcharlesinspanieli, griffonit, yorkshirenterrieri, maltankoira, chihuahua, kääpiömäyräkoira, kääpiö- ja toyvillakoira, bichon frise, mopsi, shih tzu, pomeranian, staffordshiren bullterrieri, bostonin terrieri, ranskanbulldoggi, pekingeesi ja kääpiöpinseri.

Miten syringomyelia periytyy?

Tutkimusten ja tutkijoiden perusteella syringomyelian uskotaan periytyvän polygeenisesti eli sairaus ilmenee usemman kuin yhden geenin vaikutuksen tuloksena. Chiari-epämuodostumaa/syringomyeliaa esiintyy kaikissa cavalierin väreissä ja kaikkialla maailmassa - eli se ei ole esiintyvyydeltään millään tavoin maantieteellisesti sidonnainen. Sairautta on tavattu 12 viikkoisesta pennustä lähtien eikä sairauden esiintyminen ole myöskään ikäsidonnaista - kaikkein vakavimmat tapaukset kuitenkin ilmenevät yleensä ennen neljättä ikävuotta. Tutkimuksissa on löytynyt myös koiria, joilla on CM mutta ei nesteonteloita (koirilla on silti esiintynyt sairauden oireita). Tutkijat uskovat, että suurin osa cavaliereista kantaa sairauden geenejä, joka tekee sairauden kokonaan poistamisen rodusta erittäin vaikeaksi. Syringomyelia ei ole uusi sairaus rodussamme, vaan sitä on esiintynyt jo pitkään - mutta nyt sitä esiintyy nyt tiheämmin, vakavemmissa muodoissa ja nuoremmilla koirilla. Kuten Karlin Lillington toteaa - eräänlainen geneettinen käännekohta on saavutettu.

Mitkä ovat syringomyelian oireet?

Alla on listattuna yleisimmät oireet ja niiden esiintymistapoja. Tulisi kuitenkin huomioida, että monet oireista ovat myös tyypillistä koiran käyttäytymistä (esim. rapsutus), joten tärkeintä on pitää silmällä esiintyykö koiralla useampia näistä oireista ja mikä on oireiden esiintymistiheys ja -voimakkuus. Oireita saattaa esiintyä pentuiästä lähtien mutta ne puhkeavat yleisimmin kolmen kuukauden ja kolmen vuoden iän välillä. Jos oireita esiintyy ennen kuin koira on kaksivuotias, on kyseessä yleensä vakava tapaus. Oireet voivat ilmaantua ajoittain ja taas häipyä joksikin aikaa. Joillain koirilla oireet saattavat muuttua päivittäiseksi. Oireiden voimakkuus voi vaihdella. Usein oireet ilmenevät kun koira on kiihtyneessä tai innostuneessa olotilassa (tämä johtuu koiran kiihtyneestä mielentilasta, jolloin selkäydinkanavan neste kiertää myös voimakkaammin ja painetta syntyy enemmän) tai talutushihnassa (kaulapanta saattaa puristaa kohtaa jossa nesteontelot sijaitsevat). On huomioitava myös, että vaikka kiputilat ja rapsuttaminen ovat tämän sairauden yleisimmät oireet, voi syringomyeliaa sairastava koira oirehtia myös monin muiden oireiden kautta ilman että se rapsuttaa yhtään normaalia enemmän.

Ennen kuin päättää koiran oireiden perusteella epäillä, että sillä on mahdollisesti syringomyelia, on otettava huomioon oikean diagnoosin tärkeys. Syringomyelian oireita voi useimmiten hillitä lääkityksellä ja näin ollen helpottaa koiran oloa ja parantaa sen elämänlaatua. Jotta tämä onnistuisi, on kuitenkin varmistettava mitä tarvitsee lääkitä: kivun aiheuttaja ei aina ole syringomyelia, vaan on olemassa monia muita akuutin ja voimakkaan kivun aiheuttajia tukkeutuneista anaalirauhasista vatsa-, lihas ja selkäkipuihin. Näiden lisäksi cavaliereilla esiintyy myös muita sairauksia tai vikoja, joissa on samankaltaisia oireita kuin syringomyeliassa (erittävä välikorvantulehdus, aivokammion laajentuma, epilepsia jne.) - siksi onkin tärkeintä varmistaa oikea diagnoosi ennen kuin kokeillaan mitään lääkityksiä pelkkien oireiden perusteella, koska vääränlainen lääkitys voi olla hyvinkin vaarallista. Tällä hetkellä ainoa tapa selvittää onko koiralla syringomyelia, on magneettikuvaus. Ilman magneettikuvausta ei voida päätellä suurella todennäköisyydellä syringomyelian olemassaoloa vaikka oireet siihen viittaisivatkin. Koiran lääkitseminen tällaisessa tilanteessa on lähestulkoon pelkkää hakuammuntaa. Ensin tulisi sulkea kaikki muut sairaudet pois mahdollisuuksista sekä koira tulisi tutkia neurologieläinlääkärin toimesta. Tämän jälkeen neurologieläinlääkärin suosituksien ja tarpeen mukaan koiraa tutkitaan tarkemmin (todennäköisesti magneettikuvaamalla).

Syringomyelian oireita:

• Rapsuttaminen
  Rapsuttaminen on varsinkin vakavissa tapauksissa erittäin useasti toistuvaa ja voimakasta. Rapsuttaminen tapahtuu usein niskan alueella sekä yleensä vain toiselta puolelta. On myös yleistä, että koira rapsuttaa pelkkää ilmaa, koskettamatta itseään. Rapsutukseen voi liittyä myös itsensä puremista ja vinkumista. Kohtauksen kesto voi olla jopa useita minuutteja. Kohtauksen laukaisee usein koiran niskan tai pään alueen koskettaminen tai kaulapannan puristus (kun koira on lenkillä ja vetää remmissä tai usein lenkin jälkeen). Neurologit ovat yleisesti suositelleet cavaliereille valjaita kaulapannan sijaan, koska diagnosoimattoman sairaan koiran tila voi pahentua kaulapannan aiheuttaman paineen takia.


• Kiputilat
  Syringomyelia huomataan usein koiran kummallisesta käyttäytymisestä: se vinkuu kivusta ilman mitään näkyvää syytä. Myös tämä oire ilmenee usein kun koira on remmin päässä. Kiputilat voivat esiintyä vuosien välein ja ne voivat vaihdella hyvinkin vähäisestä ääntrelystä suoraan huutoon. Joskus kohtaukset ovat niin voimakkaita, että koira tutisee ja valittaa pitkän aikaa. Usein koira on niin herkässä ja epämukavassa tilassa, että se ei kestä pään, niskan alueen tai jopa toisen kyljen koskettamista. Koiraa ei myös usein voi tällöin nostaa tai pidellä sylissä. Joissain koirissa on huomattu oireiden esiintyvän ilmanpaineen vaihteluiden mukaan (ilmanpaine vaikuttaa joidenkin neurologien mukaan CSF -paineeseen). Joidenkin koirien kohtaukset esiintyvät ainoastaan öisin - toiset hakeutuvat piiloon tai suojaan valolta kohtauksen aikana. Kivut voivat aiheuttaa koirassa hyökkäävää käytöstä ihmisiä tai muita koiria kohtaan.


• Viileään paikkaan hakeutuminen tai rauhattomuus
  Sairas koira hakeutuu usein viileään paikkaan - kiviselle lattialle, eteiseen tai jopa ulos sateeseen, koska se tuntee viileyden lievittävän kiputilaa. Koira saattaa myös olla hyvin rauhaton ja vaihtaa lepopaikkansa jatkuvasti sen sijaan että nukkuisi tyytyväisenä.


• Raajojen voimattomuus
  Jotkut koirat rupeavat kulkemaan epänormaalilla tavalla, joka voi pahentua ajan myötä. Koiralla voi myös esiintyä ongelmia koordinaation kanssa ja ne voivat kaatua helposti - jopa seistessään paikoillaan. Joskus koiran harjaaminen tai pesu voi aiheuttaa kohtauksen. Koira voi myös kaatua leikkiessään (yleensä aina samalle kyljelle - huom. Episodic falling, www.cavalierepisodicfalling.com). Koiralla vo olla selvästi vaikeuksia nousta ylös tai rappusia ylös tai alas kävellessä. Koiran jalat saattavat nykiä (Huom. ei saa sekoittaa koiran normaaliin nukkumiseen ja 'unien näkemiseen'). Koiralla voi olla tasapainohäiriöitä tai jokin koiran raajoista on selvästi toisia heikompi.


• Jalkojen nuoleminen
  Jotkut koirat nuolevat/pureskelevat jalkojaan vereslihalle asti.


• Väsymys ja apatia
  Jotkut koirat tulevat väsyneiksi ja nukkuvat paljon - usein pää koholla, joka tuntuu helpottavan niiden oloa.


• Kärpästen pyydystäminen, pään ravistelu, huulien nuoleskelu
  Kärpästen pyydystäminen on neurologinen tila, jossa koira nappaa pelkkää ilmaa, kuin kärpästä pyydystääkseen. Tämä oire viittaa muihinkin neurologisiin sairauksiin, mutta se on usein ollut myös syringomyelia-koiran oireena. Usein syringomyelian oireena on myös jatkuva tai ylenpalttinen pään ravistelu, haukottelu tai huulien nuoleskelu.


• Ongelmat syödessä ja juodessa
  Monet sairaat koirat tuntevat kipua syödessään, erityisesti jos niiden kuppi on lattiatasossa. Jotkut koirat tuntuvat tukehtuvan ruokaansa, jotkut taas oksentelevat tai yökkäävät säännöllisesti.


• Pään hankaaminen
  Ylenpalttinen pään lattiaan/mattoon hankaaminen puolelta toiselle voi myös olla oire (huom. normaalisti koira tekee tätä nautinnollisesti, usein ennen kuin piehtaroi). Joskus koira saattaa työntää naamaansa lattiaa vasten. Vakavimmissa tapauksissa koira voi hangata ihon vereslihalle. Usein naaman hankaamisen jälkeen koira rapsuttaa itseään (katso kohta rapsutus).


• Kaivaminen
  jotkut koirat alkavat kaivaa sohvaa tai mattoa pakkomielteenomaisesti, erityisesti kipukohtauksen seurauksena. Koira saattaa myös juosta pitkin sohvaa ja työntää itseään sitä vasten. Jälleen kerran, tämä saattaa olla myös koiran normaalia käytöstä, mutta sairaan koiran ollessa kyseessä käytös on lähes hysteeristä kivun ilmaisua.


• Hermostovauriot, kohtaukset, jäykkyys
  Nämä voivat vaikuttaa koiraan monin eri tavoin - tuntoherkkyyden tai kuulon menetys, lihasten toiminnan heikkeneminen. Joillakin on hermostollisia ongelmia silmien kanssa. Hermostolliset vauriot vaihtelevat erittäin pienistä todella vakaviin ja ovat yleensä eteneviä. Yleensä leikkaushoito lopettaa vaurion etenemisen, mutta ei korjaa jo syntyneitä vaurioita. Jotkut koirat tulevat niskastaan/selästään/liikkeiltään jäykiksi ja vakavimmissa tapauksissa niska saattaa vääntyä pysyvästi toiseen suuntaa ('niskaskolioosi'). Koiran koko runko saattaa taipua C-kirjaimen muotoon kun koira juoksee. Koiran pää saattaa jäädä pysyvästi kallelleen. Joillain koirilla esiintyy pään tutinaa. Jotkut koirat saattavat ruveta liikkumaan ympyrän muotoisissa 'radoissa'.

(c) Sara Swanljung, kopioiminen kielletty.
Vapaasti käännetty Karlin J. Lillingtonin artikkelin, Camilla Spångbergin ja Tri Dewey, Scrivani et al. tutkimusten pohjalta, lähteet: http://www.sm.cavaliertalk.com/, http://ex-epsilon.slu.se/archive/00000866/ sekä http://avmajournals.avma.org/doi/abs/10.2460/ajvr.68.6.610

Cavaliereilla, kuten kaikilla koiraroduilla, esiintyy epilepsiaa, sokeritautia, erilaisia ihottumia, ruuansulatushäiriöitä sekä lonkkanivelen dysplasiaa.

Koiran terveydentilaa säätelee myös omistaja! - pidä koirasi hyväkuntoisena ja aktiivisena ja huolehdi ettei vyötärölle kerry yhtään lisägrammoja - näin voit minimoida sairaudet ja maksimoida yhdessä vietetyn iloisen ajan!

1. Onko pentue rekisteröity ja voinko nähdä(/saada kopiot) vanhempien rekisteritodistukset? Ovatko pennut tunnistusmerkittyjä luovutettaessa?
Pentujen (ja tietysti niiden vanhempien) tulee olla rekisteröitynä Suomen kennelliittoon tai ulkomaisen/tuontikoiran ollessa kyseessä FCI:n hyväksymään kennelorganisaatioon. Vanhempien rekisterinumeroiden tai nimien perusteella löydät ne KoiraNetistä ja voit tutkia niiden ja pentueen lähisukulaisten virallisia terveystutkimustietoja SKL:n KoiraNetistä (tällöin näet ovatko tutkimukset tehty ja vielä voimassa). Mikrosirulla tunnistusmerkitseminen (tai nyt jo poistumassa oleva tunnistusmerkkaustapa tatuointi) on toki vapaaehtoista, mutta nykyään suotavaa jos koiralle haluaa tehdä viralliset terveystarkastukset ja pakollista jos haluaa mm. osallistua sen kanssa näyttelyyn. Lisäksi tunnistusmerkintä tekee mahdolliseksi selvittää koiran omistaja kennelliiton kautta, jos se katoaa/karkaa/varastetaan. Jos pennut eivät ole tunnistusmerkittyjä luovutettaessaan, jää sen tekeminen uuden omistajan vastuulle. Toimenpide ei ole kallis.

2. Minkä ikäisiä pentueen vanhemmat ovat?
On olemassa useita mielipiteitä siitä, minkä ikäisenä narttu tulisi pennuttaa ensimmäisen kerran ja koska urosta on aikaisintaan turvallista perinnöllisten sairauksiaen riskin takia käyttää siitokseen. SCKCSY ry.:n jalostusohjesääntö asettaa sekä nartun että uroksen alimmaksi käyttöiäksi 2 vuotta. Jalostusohjesääntö pyytää kasvattajia huomioimaan myös, että käyttäessä alle 4-vuotiasta koiraa siitokseen, tulisi sen vanhemmat olla sydämeltään terveitä (virallinen tutkimus!) yli neljän vuoden iässä. Nartun ensimmäisen pentueen olisi hyvä syntyä nartun ollessa n. 2-4 vuotias, ja tälle on vaikea asettaa rajaa - uros sen sijaan voi saada elämänsä aikana jälkeläisiä alle vuoden iästä aina eläkeikään asti - näinollen sen jälkeläisten määrä on myös todennäköisesti suurempi kuin yhden narttukoiran ja se voi jonkin perinnöllisen sairauden kantajana tehdä huomattavan suurta vahinkoa, jos sitä ei ole terveystarkastettu ja tutkittu. Oletetaan että Uros astuu 10 narttua neljänteen ikävuoteensa mennessä. Sillä ei ole ollut merkkejä perinnöllisistä sairauksista, mutta neljä vuotiaana sillä kuullaan sivuääni ja todetaan läppävika jotka vievät koiran sateenkaarelle ennen sen kuudetta ikävuotta. Nämä kymmenen pentuetta cavalierin keskimääräisellä pentuekoolla ovat reilut 30 koiraa, joista osa on saattanut mennä jo jalostuskäyttöön ennen tietoa lähisukulaisen sairaudesta. Ikä on ratkaiseva tekijä - jos vielä askarruttaa, lue yllä oleva artikkeli Syringomyeliasta (Syringomyelian vakavimmat tapaukset todetaan yleensä ennen koiran neljättä ikävuotta).

3. Esiintyykö pentueen suvussa perinnöllistä läppävikaa? Jos esiintyy, millä koirilla ja minkä ikäisenä sairaus todettiin? voinko nähdä(/saada kopiot) terveystarkastuksista?
Sydänläpän ennenaikainen rappeutuminen eli degeneraatio on cavalierien perinnöllinen sairaus. Sitä esiintyy yleisesti, mutta sen ilmenemisikä vaihtelee. Sairaus periyryy polygeenisesti ja sen ilmeneminen on tällöin monien eri geenien ja myös ympäristön vaikutuksen tulos. Pyri löytämään kasvattaja joka kertoo avoimesti kaikista yhdistelmän takana olevista koirista ja niiden terveyshistoriasta. Jos jollain pentueen sukutaulussa olevalla koiralla on kuultu sivuääni tai jopa todettu perinnöllinen sydänsairaus, kysy minkä ikäisenä se on todettu. Ikä on tärkeä tekijä, koska jos sydänsairaus on todettu esim. vasta yli 7 vuotiaana (tämä tarkoittaa siis sitä, että koira on tutkittu vuosittain ja ollut terve ja ilman sivuääniä siihen asti!), se on myöhäisellä iällä ilmenevää ja ei välttämättä koskaan tule viemään koiraa ennenaikaisesti sateenkaarelle. Pelkistettynä tämän voi tulkita niin että että jos koirat, joilla on jo aikaisessa vaiheessa todettu sydänläpän degeneraatio, saavat yhdessä jälkeläisiä, joilla sairaus kehittyy aikaisin --- kun taas vastaavasti kaksi myöhemmällä iällä sairastunutta koiraa saavat yhdessä kaltaisiaan jälkeläisiä. Jos pentueella sattuu olemaan sukutaulussaan pitkäikäisiä ja terveitä koiria, on se hyvä asia - cavalieri jolla on hyvä terveydentila ja tutkitusti puhdas sydän yli 7-vuotiaana on kultaakin kalliimpi. Jos kasvattaja ei halua puhua aiheesta tai sanoo että kaikki on ok mutta ei suostu näyttämään todistuksia, mieti kaksi kertaa ennen kuin otat riskin tulevan perheenjäsenesi terveyden kanssa. Virallinen Suomessa tehty tutkimustulos on aina suomen kennelliiton lomakkeella.

4. Onko pentueen vanhemmat tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta ja ovatko ne terveitä? voinko nähdä(/saada kopiot) terveystarkastuksista?
Cavaliereilla esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia - vakavimpien sairauksien kohdalla esiintyminen tuntuu olevan suhteellisen vähäistä, mutta tämä ei ole mikään syy kasvattajalle ohittaa jalostuskoiriensa silmien terveyden tutkimista tai siitä puhumista. Kuten sydämen kohdalla, kysele pentueen taustasta ja kasvattajan tiedoista näiden koirien suhteen. Yleisin ohitettava perinnöllinen silmäsairaus on kuivasilmäisyys. Pahimmassa tapauksessa sairaus on koiralle erittäin kivulias ja omistajalle hankala hoidettava, koska silmiin on laitettava tippoja useasti monen kertaan päivässä. Kysele siis mielellään liikaa kuin liian vähän. Virallinen Suomessa tehty tutkimustulos on aina suomen kennelliiton lomakkeella.

5. Onko vanhemmat tutkittu patellaluksaation varalta ja ovatko ne terveitä? voinko nähdä(/saada kopiot) terveystarkastuksista?
Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleistä kääpiökoirien keskuudessa ja pahimmassa tapauksessa koira vaatii leikkaushoitoa. Polvitarkastuksessa elänlääkäri taivuttaa koiran takajalkoja saadakseen selville lumpion liikkuvuuden polvinivelessä. Lumpion löysyys määritellään asteikolla nollasta neljään, jossa 0=terve ja 4=vakavin aste. SCKCSY ry. hyväksyy jalostusohjesäännössään toisen yhdistelmän koirista 0+1 polviseksi jos toinen yhdistelmän koirista on 0+0. Virallinen Suomessa tehty tutkimustulos on aina suomen kennelliiton lomakkeella.

6. Minkälaiset luonteet pentueen vanhemmilla on? Mitä niiden kanssa harrastetaan ja millaisessa ympäristössä ne elävät? Saanko nähdä perheesi muut koirat ja niiden elinolosuhteet?
Koira periyttää myös luonnettaan. Koiranpennun henkisen kehityksen kannalta on myös erittäin tärkeää, että pentu kasvaa ja kehittyy kasvattajansa luona siihen soveltuvassa ympäristössä. Koiranpennun kehityksessä on ns. leimautumiskausi joka alkaa kun koiranpentu on n. 3 viikon ikäinen ja jatkuu aina n. kolmen kuukauden ikään asti. Pennun ympäristö on avainasemassa, kun se leimautuu emoonsa, ihmisiin ja samassa pentueessa oleviin sisaruksiinsa sekä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan - ääniin ja aistimuksiin. Tämä kasvukausi yhdessä koiran vanhempien perimän kanssa vaikuttaa eniten koiran luonteen ja käyttäytymisen kehitykseen. On tärkeää että pennut kasvavat sellaisessa ympäristössä jonne ne ovat menossakin - eli perheen parissa ja kaiken normaalin elämän keskellä. Hyvä paikka 3-8 viikkoiselle pennulle on esimerkiksi kasvattajan perheen keittiö - siellä pentu tottuu kodin ääniin ja tapoihin jo pienestä. Jos kasvattaja ei halua näyttää sinulle koko pentuetta tai pentueen vanhempia tai pitää pentuja jossain erillään ihmisistä, ne eivät myöskään leimaudu ihmisiin samalla tavalla kuin perheen keskellä kasvavat pennut. Pentueen vanhempien luonteista kertovat paljon jo niiden kanssa harrastettavat asiat - tai nähdessäsi koiran ihan 'livenä' voit jo itsekin muodostaa siitä mielipiteesi. Periaatteessa koiranäyttelyissä käyminenkin on hyvä mittari koiran luonteelle - pyydä saada nähdä pari näyttelyarvostelua joissa koiran luonteesta on kirjoitettu pari sanaa --- Koiranäyttely on koiralle aika testaava tapahtuma, siellä on paljon kaikkea pelottavaa ja koiran pitää osata kulkea oudossa ympäristössä vieraiden koirien keskellä nätisti remmissä ja antaa vieraan ihmisen koskea sitä joka paikkaan. Kaikenlainen arkuus on cavaliereissa erittäin epätyypillinen ominaisuus. Tottakai cavalierikin saa pelätä asioita, mutta sen pitäisi olla kuitenkin niin luottavainen ihmistä kohtaan, että se suostuu kohtaamaan pelkonsa ja vahva hermorakenteeltaan, että se pääsee pelkonsa yli. Koiran murrosiässä eli pennun ollessa noin puolivuotias - vuoden ikäinen, koira saattaa nähdä kaikenlaisia mörköjä ja hangoitella vastaan ja jotkut jo opitut tavatkin välillä unohtuvat. Kausi menee kuitenkin ohi ja järkevällä määrätietoisella kasvatuksella koirasta kasvaa kunnollinen, elämäniloinen ja luottavainen kumppani ja perheenjäsen.

7. Esiintyykö pentueen suvussa joitain muita sairauksia, joista olisi hyvä tietää? Onko yhdistelmän koirat magneettikuvattu syringomyelian varalta?
Rodullamme esiintyy muitakin perinnöllisiä sairauksia kuin yllä mainitut yleisimmät - näistä vakavimmasta päästä on syringomyelia. Tutkijat olettavat että tänä päivänä lähes jokainen cavalieri omaa perimää tähän sairauteen. Koska sairaus on tarkemmin diagnosoitu ensimmäisen kerran vasta 90-luvun loppupuolella, on tutkimuksetkin sairauden levinnäisyyteen, esiintymistiheyteen ja laatuun kesken. Nyt alkaa kuitenkin selviämään, että noin 90% tutkituista cavaliereista on syringomyeliaan (todennäköisesti) altistava kallon takaosan rakennevirhe eli Chiari-epämuodostuma ja noin puolella näistä (50%) varsinainen syringomyelia. Näistä koirista ei läheskään kaikki osoita oireita syringomyeliasta ja oireellisten syringomyeliatapausten määrä onkin tällä hetkellä suhteellisen pieni. Tämä taas johtuu Suomen tilastoissa siitä, että jalostuskäyttöön harkittujen kliinisesti terveiden (oireettomien) koirien tutkimuksia on tuettu rahallisesti rotujärjestön toimesta. Jokaisen pennunostajan tulisi olla tietoinen sairauden olemassaolosta ja selvittää miten mahdollisen uuden perheenjäsenen kasvattaja on ottanut sairauden suuren esiintymisen kasvatusohjelmassaan. Kysy kasvattajalta onko hän tietoinen sairauden olemassaolosta: jos kasvattaja ei tiedä sairaudesta, hän ei myöskään luultavasti osaisi tunnistaa tämän sairauden oireita jalostuskoirissaan. Oletko valmis ottamaan sen riskin? On myös hyvä miettiä miten hyvin kasvattaja tuntee jalostuskoiransa, jos se on vain yksi monista(-kymmenistä tai jopa sadasta erittäin suuren kennelin ollessa kyseessä) - annetaanko sille päivittäin tarpeeksi yksilökohtaista huomiota, jotta siinä huomattaisiin tavallisuudesta poikkeava käytös? Huomioi, että rodussamme esiintyy myös epilepsiaa ja koirien 'kaatumatautia' (episodic falling) - molemmat voivat esiintyä hyvinkin lievinä, jolloin niiden huomaaminen vaatii koiranomistajalta paljon. On hyvä tiedostaa myös sellaisten kasvattajien olemassaolo, jotka eivät tee jalostusohjelmaansa minkäänlaisia mutoksia siitä huolimatta, että ovat tietoisia näiden sairauksien (erityisesti syringomyelian) olemassaolosta. Tänä päivänä Suomessa on mahdollista magneettikuvauttaa jalostuskoirat (tällä hetkellä kuvaus maksaa 300 euroa) ja näinollen varmistaa niiden terveydentila muuan muassa syringomyelian suhteen ja samalla myös poistaa jalostusohjelmasta sairaat koirat. Jos edes toisella yhdistelmän koirista on kuvaustulos (edellyttäen sen olevan terve, eli kuvaustulos on A), on suurempi todennäköisyys, että pennutkin ovat terveitä. Tutkimaton koira luokitellaan D-arvolla (D= oireeton koira, jolla on todettu syringomyelia), joka pitäisi aina yhdistää A-lausunnon saaneen koiran kanssa. Näinollen ainakin toisen yhdistelmän koirista olisi hyvä olla kuvattu ja terveeksi todettu (A+?/D).

8. Onko minulle ehdottamasi pentu (uros) tutkittu kivesten osalta, ovatko ne laskeutuneet normaalisti? Onko minulle ehdottamasi pentu (uros/narttu) näyttely-/jalostuskelpoinen tämänhetkisen kuntonsa perusteella?
Uroksen kivesvika ja mm. yläpurenta estävät koiran virallisen näyttelyttämisen ja kivesvika myös jalostuskäytön (Huom. yläpurentaista koiraa ei tulisi myöskään käyttää jalostukseen). Kivesvika todetaan elänlääkärilla ja todistusta vastaan kasvattaja palauttaa pennun täydestä kauppahinnasta kolmasosan, ellei tätä vikaa ole otettu huomioon jo kauppakirjaa tehdessä. Pennun lievä alapurenta voi cavalierin kohdalla korjaantua normaaliksi saksipurennaksi ja näimutta sen havaitseminen luovutusikäisessä pennussa tulisi ottaa huomioon. Cavalierin pään kehitys voi jatkua aina koiran kolmanteen ikävuoteen, mutta yleensä lievä alapurenta korjaantuu jo hampaiden vaihtuessa. Värivirheitä ovat kaikki poikkeamat rotumääritelmän mukaisiin väreihin. Ole tietoinen siitä mikä on vähäinen ja mikä suuri värivirhe. Yleisesti kasvattaja myy värivirheellisen pennun alennetulla hinnalla jos sillä on vaikutusta näyttelyarvosteluun palkintoa alentavasti. Yksivärisissä cavaliereissa (black & tan ja ruby) voi olla pieniä valkoisia merkkejä, jotka häipyvät vähitellen koiran kasvaessa (tai peittyvät esim. rinnan alueella moikeanväristen karvojen joukkoon). Näitä esiintyy erityisesti jos pentueen sukutaulussa esiintyy myös kirjavia koiria. Yleensä nämä värivirheet ovat niin vähäisiä, että niillä tuskin on vaikutusta koiran näyttelymenestykseen. Blenheimillä mm. puuttuva 'silmälappu' ja tricolorilla puuttuva pään valkoinen piirto ovat usein näyttelymenestykseen vaikuttavia värivirheitä. Värivirheen suhteen kasvattaja on kuitenkin se, joka tekee päätöksen, vaikuttaako se koiran kauppahintaan - ole siis valppaana. Koiran kaupasta tehdään sopimus kennellliiton virallisella kaavakkeella.

9. Kerro hieman kasvatusperiaatteistasi? Onko ko. pentue näiden kasvatusperiaatteidesi mukainen? Miksi kasvatat koiria? Onko sinulla kennelnimi? Oletko allekirjoittanut kennelliiton kasvattajasitoumuksen?
Cavalierilla esiintyy niin vakavia perinnöllisiä sairauksia, että niiden ohittaminen olankohautuksella ei ole mahdollista. Kukaan ei voi tänä päivänä kasvattaa cavaliereja ainoastaan sen ulkonäköön tuijottaen. Jos kasvattajan perusteet ovat jalostaa rotua ja tehdä siitä terveempi ja elinvoimaisempi ja kaikin tavoin parempi on hän tavoittelemassa oikeita asioita. Muista kuitenkin, että kuka tahansa voi sanoa nämä sanat, ilman että tarkoittaa niitä. Kasvattaja on vastuussa tekemistään jalostusvalinnoistaan ja hänen tulisi toimia rehellisesti ja kriittisesti. Hänen tulisi valikoida jalostusmateriaalinsa eikä kasvattaa pentuja vain täyttääkseen markkinaraon joka cavalierinpennuilla valitettavasti tuntuu olevan. Monilla jalostukseen käytettävillä koirilla ei ole rodulle mitään annettavaa ja pentuja tehdään vain myyntiin. Pahimmassa tapauksessa koiria kasvatetaan elinkeinona ilman mitään kiinnostusta rodun terveydentilaan tai sen kehittämiseen. Muista että kasvattaja on lain mukaan velvollinen valistamaan pennunostajaa rodussa (eli pennussa=kauppatavarassa) mahdollisesti esiintyvistä sairauksista. Kasvattajan tulisi koirien terveyshistorian lisäksi tuntea rotu ja sen historia ja tehdä kaikki mahdollinen taatakseen pentujen mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja päämäärät. Kennelnimi ja kasvattajasitoumuksen allekirjoitus ovat hyvin merkkejä, mutta eivät toisaalta takaa mitään, jos niiden velvoitteita ei noudateta. Rehellinen kasvattaja myöntää tietämättömyytensä ja ei väitä tietävänsä rodusta kaikkea mikä tietämisen arvoista on. Pidä huoli siitä, että valitset vastuuntuntoisen ja rehellisen kasvattajan!

10. Jos minulle tulee ongelma pentuni kanssa tai kysymys siihen liittyen voinko ottaa yhteyttä sinuun?
Jos kasvattaja ei pidä ideasta että olisit pennun myynnin jälkeen häneen yhteydessä, älä hanki koiraa häneltä. Kasvattajaa ei silloin todellisuudessa kiinnosta mitä hän kasvattaa ja kenelle myy. Varsinkin suuremman määrän pentuja vuodessa kasvattava ihminen on erityisessä avainasemassa - hänen kennelistään lähtee maailmalle niin suuri määrä koiria, että niillä on jo oleellinen vaikutus koko cavalierkantaamme. Hyvä kasvattaja kantaa vastuunsa ja on kiinnostunut kasvattiensa kehityksestä ja terveydentilasta. Tietenkään kasvattajan ei ole kivaa kuulla, että jossain hänen kasvattamassaan koirassa on ilmennyt jokin perinnöllinen sairaus, mutta tämä tieto voi olla erittäin tärkeää kasvattajan tehdessä tulevaisuuden jalostusvalintojaan. Yhdessä kasvattajan kanssa voitte löytää ratkaisun ongelmaan tai kasvattajan tiedoilla löytää oikean eläinlääkärin, josta hakea apua koiran vaivoihin. Ei ole välttämätöntä ryhtyä ystäviksi kasvattajan kanssa - mutta ei ole haittaa tulla hänen kanssaan asiallisesti toimeen; jos teillä sattuu käymään epäonni, ja kaikesta huolimatta pennussa ilmenee jokin perinnöllinen sairaus, on teidän paljon helpompaa ratkaista tilanne, jos kykenette puhumaan asiasta kuin aikuiset ihmiset :)

...ja lopuksi vielä yksi kysymys pennunostajille:

Miksi te pennunostajat olette niin kiireisiä ostamaan pennun sen ensimmäisen ilmoituksen perusteella, kunhan vain saatte sen jonain tiettynä päivänä tai mahdollisimman pian?
Tunnettuahan on, että autokauppoja tehdään yleensä pidemmän aikaa ja etsitään juuri sitä itselle sopivinta merkkiä, mallia ja kauppaa. Autossa pitää olla tietyt ominaisuudet ja varusteet ja sen kunnon pitää olla hyvä. Myyjään ei luoteta ilman vakuita ja yleensä vielä kysytään joltain asiantuntijalta apua, jos autot eivät ole itselle tuttu juttu. --- auto on kuitenkin vain auto - sen voi korvata. Miksi sitten tulevaa perheenjäsentänne ostaessa olette valmiit ostamaan kuin sian säkissä? Pentutehtaat ja epärehelliset vastuuttomat kasvattajat joilla ei ole aikomustakaan parantaa rotumme terveydentilaa elävät teidän kustannuksella juuri niin kauan kun ostatte heiltä pentuja.

Cavalier on täydellinen lemmikki, koira koirien parhaasta päästä ja se ei ansaitse keskuuteensa sen hyvinvoinnista piittaamattomia ihmisiä.

© Sara Swanljung, kopioiminen kielletty.